Katriinan sisäinen maailma -maalaus

Museovierailun jälkeen meidän piti alkaa miettiä meitä itseämme lähemmin ja maalata työ omasta sisäisestä maailmastamme. Vaikutteita piti ottaa Niki de Saint Phallen näyttelystä. Abstrakti maalaus oli tarkoitus tehdä peiteväreillä.

Aloitin hahmottelemalla suttupaperille sisäistä maailmaani. Halusin työhöni suoria ja isoja pintoja, jotka kohtaavat ja jättävät väliinsä rakoja, joiden välissä on mustaa –tyhjyyttä tai syviä rotkoja. Pintojen väliin hahmottelin pienen pieniä ukkeleita, jotka hyppivät ja pomppivat, istuskelevat pintojen reunoilla tai ovat juuri hyppäämäisillään kuiluun, kiipeämässä pintaa ylöspäin tai laskemassa alaspäin.

Alkaessani maalaamaan huomasin, ettei aika riitä mitenkään tämän kaiken tekemiseen. Totesin, että paras tapa suorien pintojen saamiseksi on teippaaminen, mikä vei paljon aikaa. Tämän takia jouduin yksinkertaistamaan työtäni aika paljon ja jätin taustalle enemmän mustaa, kuin olin ajatellut.

Ennen kun lähdin maalaamaan, en juurikaan miettinyt millaisia värejä maalauksessani käytän. Se myös näkyy työssä, sillä värit näytävät mielestäni huonosti harkituilta ja yhteen sopimattomilta.

En ollut lopputulokseen kovinkaan tyytyväinen. En saanut toteutettua suunnitelmaani haluamallani tavalla. Värit ja muodot epäonnistuivat täysin. Pienet ukkelit tuovat työhön mielestäni kuitenkin hauskoja yksityiskohtia, jotka kaukaa katsottuna näyttävät vain pieniltä roskilta, mutta lähempää katsottuna huomaa niiden olevan elollisia, liikkuvia hahmoja.