sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kuva-analyysi Aurelia

Aallot pyyhkivät rantaviivaa, taivaalle on kerääntynyt valkeita pilviä, nainen ja koira istuvat hiekalla. Nainen on kääntänyt selkänsä merelle, mutta koiran katse on suuntautunut ulapalle. Naisella on päässään valkoinen päähine, harteillaan saman sävyinen huivi tai viitta, tumman puhuva vaate keskivartalonsa peittona sekä maahan laskostuva sininen helma. Nainen on laskenut katseensa. Koiran värityksessä vaihtelevat ruskean ja keltaisen sävyt sekä valkoinen, sen päälaelta kuonoon kulkee valkoinen juova ja sen korvat ovat hieman koholla. Ovatko kaksikon vasemmalle puolelle piirtyvät tummat sävyt varjoja, jotka rannalle piirtää rantaviivaa kohtisuoraan leikkaava aurinko?

Kauempana näkyy korkeampia kohtia, ehkä hiekkadyynejä, ja niiden edessä tummempia alueita. Ovatko ne vain varjoja vai kenties vettä, joka virtaa jokena dyynien juurella? Vai veneitä, joiden mastot seisovat vasten dyynejä? Entä pienemmät tummemmat jäljet, jotka johtavat kaksikon luota kuvan alareunalle. Ovatko ne jalanjäljet, joita pitkin he ovat kävelleet paikalle?


Kuva on P. S. Krøyerin vuonna 1889 maalaama teos Marie Krøyer maler på Stenbjerg strand. Krøyer oli vuosina 1851-1909 elänyt tanskalainen taidemaalari. Hänen maalauksensa edustavat tyyliltään impressionismia, joka oli 1860-luvulta alkaen vaikuttanut taidesuuntaus. Sana impressionismi tulee latinankielen sanasta impressio, joka tarkoittaa vaikutelmaa. Impressionistit kuvasivat vaikutelmia tavallisen elämän hetkistä, jättäen epätarkan sommittelun ja suurpiirteiset pensselinvedot.

On kesä, aurinko hyppii vuoroin esiin ja piiloon pilvien taakse kuin leikkivä lapsi. Meri lainehtii ja pieni tuulenvire saa kampauksesta karanneet hiukset tanssimaan. Vaikka päivä on lämmin, viilentää mereltä saapuva tuuli ilmaa. Nainen tuntuu yksinäiseltä, hieman surulliselta. Hän on koiransa kanssa yksin suurella rannalla, valtavan meren äärellä. Naisen koira on asettunut hänen taakseen. Sen hieman koholla olevat korvat tuntuvat viestivän innokkuutta tai tarkkaavaisuutta.
Nainen on hakeutunut paikkaan, jossa saisi olla yksin. Ehkä on tapahtunut jotain surullista, ehkä hän vain tarvitsee aikaa ajatella rauhassa tai ehkä elämässä on tällä hetkellä sellaisia asioita, joilta ei juuri nyt jaksa kohdata. Vai onko hän tullut kauempana näkyvien veneiden vuoksi? Odottaako hän jotakuta tai muistelee jotakuta jo kuollutta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti