Aurelian ja Katriinan rajaus

 

Työn ideana oli miettiä joku häiritsevä some-ilmiö. Meidän piti suunnitella sosiaalisessa mediassa oleva kuva, joka on rajattu niin, että se antaa erilaisen kuvan, kun mitä todellisuus on. Kuva näyttää erilaiselta kun ymmärtää kontekstin, todellisuuden kuvan ympärillä.

Meillä oli alussa luova kriisi idean miettimisessä. Keksimme paljon ideoita, mutta toinen ryhmä oli keksinyt hyvin samantyyppisen idean kuin me, joten päädyimme vaihtamaan ideaa. Suunnitelmamme oli tehdä kuva bileistä, jossa tyttö poseeraa kameralle ja näyttää että, hänellä on hauskaa. Todellisuudessa tyttö on huoneessa yksin ja lavastanut bileet.

Päädyimme toteuttamaan työn piirtämällä, koska emme olisi pystyneet rakentamaan kuvausympäristöä näin lyhyessä ajassa. Piirtäminen ei onnistunut kovin hyvin, siitä tuli liian haalea, tylsä ja mielenkiinnoton.

Työmme ajatuksena on kiinnittää huomiota some-ilmiöön, jossa yritetään saada oma elämä näyttämään hienommalta, sosiaalisemmalta ja kaikin puolin paremmalta kuin mitä se on.

Mielestämme idea oli hyvä, mutta lopputulos ei tyydyttänyt odotuksiamme. Lopputulos kuitenkin vastasi alkuperäistä ideaamme. Olisi varmaan ollut helpompaa valita toteuttavaksi idea, jonka olisi voinut valokuvata. Yhteistyö sujui mutkitta ja jouhevasti.

Pastissitehtävä Aurelia

Aloitimme pastissityömme suunnittelun selailemalla Taiteen mestarit-lehtiä. Pienen luovan kriisin jälkeen pystyimme valitsemaan alkuperäiseksi maalaukseksi Edvard Munchin Kolme naista sillalla. Suunnitelmamme oli, että säilytämme kuvan perspektiivin, mittasuhteet ja rajauksen sekä pyrkisimme löytämään mahdollisimman samankaltaisen kuvauspaikan. Toisimme kuvaa nykypäivään tietysti jo omalla olemuksellamme, mutta myös lisäämällä kuvaan jokaiselle kännykän käteen; entisaikaan olisimme varmaankin puhuneet toisillemme kasvotusten, nyt niskamme olivat taivutettuina puhelinten ylle, sosiaalisen median maailmaan, jossa voimme välttää kohtaamasta kenenkään suoraa katsetta.

Oman valokuvamme otimme koulun läheisellä sillalla. Halusimme löytää paikan, jossa silta olisi mahdollisimman samanlainen kuin kuvassa, sen vasemmalla puolella mielellään puu tai pensas sekä taustalla rakennuksia. Löysimme mielestäni yllättävän hyvän paikan, jossa jopa tie sillan takana kääntyi kerrankin juuri oikeaan suuntaan. Myös valo suosi meitä ja kuvan väreistä tuli raikkaita. Pyrimme pitämään sommittelun samanlaisena, joten asetuimme seisomaan kuvan oikeaan ala nurkkaan, kultaisen leikkauksen mukaisesti. Jouduimme käyttämään tämän toteuttamiseen hieman aikaa. Lopputulos oli mielestäni melko onnistunut ja ryhmämme toimi hyvin. Mikäli aikaa olisi ollut hieman enemmän, olisi kuvamme ollut kiva rajata saman muotoiseksi kuin alkuperäinen kuva. Loppujen lopuksi pidän kuitenkin niin prosessia kuin lopputulosta onnistuneina.

Maalaus Aurelia

Seuraavan työmme pohjalla käytimme samaa, edelliseen työhön valittua kuvaa maalauksesta. Kuvasta piti suunnitella itse toteutettava toinen maalaus, joka vastaisi kysymykseen: mitä tapahtuu seuraavaksi? Meidän täytyi siis keksiä, miten kuvan tilanne jatkuu.

Itse halusin suunnitella melko neutraalin maalauksen. Ideani oli, että kuvan nainen nousee ylös heittämään keppiä koiralleen. Pakko myöntää - aika tylsää ja erittäin mielikuvituksetonta. Tavoitteenani oli nyt taas pitkästä aikaa maalatessa yrittää palauttaa mieleen maalaamisen perusasioita sekä välittää omaan maalaukseeni alkuperäisen maalauksen tunnelmaa.
Luonnostelin maalausta ensin erilliselle paperille ennen varsinaista akvarellipaperia. Ajatukseni oli toteuttaa maalaus samasta perspektiivistä ja samalla tavalla impressionistisesti (noin niin kuin omalla maalarin tasollani).

Luonnos oli suurpiirteinen ja

melko nopeasti tehty, mutta tiivisti

pääajatuksen.

Aloitin itse maalauksen teippaamalla akvarellipaperin kiinni alustaan. Tämän jälkeen luonnostelin suunnitelmaani paperille. Tässä olisin ehkä voinut pyrkiä vieläkin suurpiirteisempään jälkeen. Väriharmoniaksi valitsin muistutuksen jälkeen lähiväriharmonian, jossa värit olivat sininen, vihreä ja keltainen.

Itse maalaaminen aloitettiin taustan maalaamisesta runsaasti ohennetuilla väreillä ja suurella pensselillä. Väriä taitettiin alussa vain vedellä eikä vielä valkoisella ja mustalla, jotta siitä ei tulisi liian peittävää. Näin maalattiin ensimmäinen kerros kokonaan ja tämän jälkeen siirryttiin seuraavilla kierroksilla yhä yksityiskohtaisempiin kohtiin.

Työprosessissa onnistuin mielestäni suhteellisen hyvin maalauksen toteuttamisessa kerroskerrokselta. Tässä tosin varmaan vähemmätkin kerrokset olisivat riittäneet. Samalla kävi myös osittain niin, että hiekalla, taivaalla ja meressä oli hyvin runsaasti kerroksia, mutta naisen ja koiran kohdalla vain muutamia, joten ne tuntuvat joiltain kohdin hieman hukkuvan taustaansa. Pieniä vaikeuksia tuli myös, kun onnistuin melko maalaamisen alussa roiskuttamaan hiekalle kiitettävän määrän voimakkaan oranssia väriä, joka oli tietysti ristiriidassa väriharmoniani kanssa. Oranssi kuitenkin sulautui taustalle lopulta suhteellisen hyvin.

Valmis maalaus vastasi alkuperäistä ideaani lähes täysin.  Lopputuloksessa olen tyytyväinen maalauksen väreihin, etenkin sinisen sävyihin. Mielestäni on myös hyvä, jos etenkin vedessä erilaiset "sattumat" pääsisivät näkyviin tuomaan siihen hieman elävyyttä. Jos nyt alkaisin maalata maalausta uudestaan, kiinnittäisin varmasti enemmän huomiota mittasuhteisiin sekä esimerkiksi siihen, että meri ja taivas erottuisivat toisistaan selkeämmin. Pyrkisin myös saamaan maalauksen henkilöt enemmän esiin taustasta. Myös alkuperäistä ideaa olisi voinut viedä hieman pidemmälle.